Kasvatusnäkemyksemme

Vuosikymmenien saatossa Raudaskylän Kristillinen Opisto on kytkeytynyt yhä selkeämmin osaksi yhteiskunnan koulutusjärjestelmää. Se on merkinnyt koulutusten monipuolistumista ja monimuotoistumista. Yhä useammalle Raudaskylän Kristillinen Opisto edustaa hyvää yleissivistävää kouluttautumismahdollisuutta.

Tänään opiskelijoiden taustat ovat moninaiset ja enää harvoin herännäisyydestä nousevat. Paljon on siis muuttunut siitä, kun opisto perustettiin. Toisaalta uusi aika on tuonut mukanaan uusia haasteita ja muotoja. Uskomme, että ajan saatossa on säilynyt myös jotakin pysyvää

Mikä on kristillisen opiston merkitys tai kasvatusnäkemys tänä päivänä? Mitkä asiat tekevät kansanopistosta erityislaatuisen oppimisympäristön verrattuna muihin kouluihin? Mikä tekee kansanopistosta kristillisen? Kysymyksiin ei ole olemassa helppoja vastauksia. Joitakin rakennuspuita vastaukseen voisi keräillä seuraavasta viidestä teesistä.

Viisi teesiä kristillisen kansanopiston kasvatustyöstä tänään

1. Kasvatustyön luovuttamattomuus.

Kasvatustyö on perustavaa, välttämätäntä ja pitkällä tähtäimellä palkitsevaa työtä vaikkei sen tuloksista voidakaan päivittäin uutisoida. Opetus tai oppiminen ei voi koskaan kokonaan korvata kasvatustyötä, joka palautuu kasvattajan ja kasvatettavan väliseen aitoon vuorovaikutukseen. Opetusteknologia ei voi korvata kasvattajaa. Kasvatuksen näkökulmaa on vieroksuttu siihen sisältyvän auktoriteetin ja indoktrinaation pelossa. Kasvatus ei kuitenkaan ole valintakysymys, sillä kaikki yhteiselämä on kasvattamista, joko tietoista tai tiedostamatonta, tavoitteellista tai tavoitteetonta. Siksi on erityisen tärkeää, että kasvatus nähdään tietoisena ja tavoitteellisena toimintana, josta kasvattajan asemassa olevien on otettava vastuu.

2. Kasvattajan tuleminen tietoiseksi omasta traditiostaan ja kyky ohjata opiskelijat tunnistamaan omansa.

Kasvattajilla kasvatuksen sisältöön liittyvät kysymykset ovat käyneet epäselviksi ja mahdottomiksi hahmottaa nopean muutoksen keskellä ja niin sanotussa postmodernissa tilanteessa. Tähän epäselvään tilanteeseen on yritetty puolittain vastata arvokasvatuksella. Arvotkin rakentuvat laajemmalle maailmankatsomukselliselle pohjalle. Tästä syystä kasvatustyössä tulisi korostaa yksilöä ympäräivän tradition tuntemisen ja jatkuvuuden merkitystä identiteetin peilinä, muovaajana, luojana ja inspiroijana. Yksiläiden traditiot muodostuvat monista uomista. Kristillisten kansanopistojen kohdalla traditio on laajassa mielessä kristillis-eurooppalainen maailmankatsomus. Tässä kohden mukaan astuu kristillisen kasvatustradition merkitys. Tältä pohjalta voidaan käydä rehellistä ja avointa keskustelua eri uskontoja edustavien tai uskonnottomien opiskelijoiden kanssa.

3. Kristillis-realistinen ihmiskuva kasvatusnäkemyksen perustana.

Vallitseva ihmiskäsitys olettaa ihmisen olevan autonominen, itseohjautuva ja vastuullinen tiedonhankkija. Perinteisen kristillisen ihmiskäsityksen mukaan tässä kyse on enemmänkin toivekuvasta kuin todellisuudesta. Kristillis-realistinen ihmiskuva toimii korjaavana ylioptimistisille ihmiskuville ja ottaa vakavasti ihmisen heikkoudet. Kokonaisvaltainen ihmiskuva sisältää fyysisen, henkisen, hengellisen (spiritualisen) ja sosiaalisen ulottuvuuden. Tätä kokonaisuutta ei ole välttämätöntä tulkita kuitenkaan vain teistisen jumalauskon näkäkulmasta, vaan se on tulkittavissa myäs ihmisen itsearvioon perustuvana todellisuutena. Tavoitteena on autenttinen ihminen, joka kykenee hahmottamaan elämää älyllisesti, moraalisesti ja uskonnollisesti kypsällä tavalla.

4. Kasvatus/opetus ja kasvaminen/oppiminen ovat yhteisöllistä toimintaa.

Kasvatus on aina yhteisöllistä toimintaa vaikka aikamme korostaakin yksilöä ja hänen henkilökohtaisia oppimispolkujaan. Elämä ei tapahdu tyhjiössä, vaan tässä ihmisten maailmassa, ihmisten verkostoissa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Yksilöllisten tavoitteiden rinnalla on aina myös kysymys niiden merkityksestä yhteisöille. Vuorovaikutuksen ei pitäisi olla minä-se -suhde vaan Minä-Sinä -suhde (Buber). Kysymys on ihmisten kohtaamisesta persoonina ja toisiaan varten.

5. Ihmisarvon tunnustaminen taloudellisia realiteetteja vastaan.

Nykyinen läntinen markkinavetoinen traditio ja määrällisiä tuloksellisuuslukuja tuijottava koulutuspolitiikka perustuvat talouden diktatuuriin yli kaikkien elämänalojen. Kasvatuksen ja koulutuksen kentässä tämä merkitsee vakavaa haastetta kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneet koulutuksen sisällöistä ja päämääristä. Kasvatukseen liittyvä perinteensiirto ei voi olla vain ihmisen kouluttamista suorittamaan jotakin erityistehtävää globaaleilla kilpakentillä. Kaikki aito ja ihmistä hyödyttävä osaaminen vaatii taustakseen humanistis-kulttuurisen sivistyksen. Tämän parempia mittapuita meillä tuskin on käytössämme.

Arvo- ja aatetaustastamme

Juuret kirkossa ja herännäisyydessä

Raudaskylän Kristillisen Opiston nimessä on lyhyesti ilmaistu arvo- ja aatetaustamme. Opistomme juuret ovat Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ja sen sisällä vaikuttavassa herännäisyydessä.

Näiltä kristillisiltä juurilta nousee ihmiskäsityksemme ja elämän ymmärryksemme. Liitymme osaltamme siihen sukupolvien ketjuun, joka on elämässään opetellut nöyryyttä, nähnyt ihmisen pienuuden ja ihmetellyt Jumalan suuruutta.

Opistomme ”verso” -tunnuksessa maaperästä nousee hentoa ja uutta kasvua. Opistomme tehtävä on tukea sitä kasvua, jota ihmisessä tapahtuu. Riittävä ravinto on kaiken kasvun edellytys. Ymmärrämme, että Ihminen ”ei elä pelkästä leivästä.” Ihminen tarvitsee myäs henkistä ja hengellistä ravintoa. Opistolla järjestettävä hengellinen toiminta tarjoaakin mahdollisuuden yhdessä pyytää ja ikävöidä elämään eväitä, jonka varassa matkaa tehdä.

Näkyvä verso opistomme herännäisjuurista ovat seurat. Herännäisyyden keskeisiä tuntomerkkejä seurojen ja Siionin Virsien lisäksi ovat yksinkertaisen elämäntavan ja uskon korostus ja sitoutuminen luterilaisen kirkkomme oppiin ihmisen pelastumisesta yksin armosta, Kristuksen tähden. Herännäisyyden toimintajärjestä on Herättäjä-Yhdistys.

Malmivaara-sali (ent. Kirkkosali)

Opiston omaan kirkkosaliin mahtuu yli 200 henkeä. Malmivaara-salissa järjestetään seurojen lisäksi myös jumalanpalveluksia, ehtoollisen viettoja ja hartauksia. Sali palvelee myös luentosalina, konserttien ja suurten tilaisuuksien pitopaikkana. Salin voi varata myös kirkollisia toimituksia varten kuten avioliiton vihkimiseen tai kastejuhlaan.

Opiston pyhä

Opiston ystävien, nykyisten ja entisten opiskelijoiden pyhää vietetään kaksi kertaa vuodessa. Syksyn pyhän ajankohdaksi on vakiintunut kirkkovuodessa tuomiosunnuntai. Kevään pyhä pidetään huhti-toukokuulla. Opiston pyhän ohjelmassa on mm. jumalanpalvelus, esitelmä ja seurat.