Historia
Opiston juuret
Raudaskylän Kristillisen Opiston juuret ovat Kalajokilaakson herännäisyydessä. Maaseudun heränneet vanhemmat näkivät tarpeelliseksi taata lapsilleen yleissivistävän ja käytännön taitoihin valmentavan koulutuksen, joka tapahtui kotien arvomaailman ja vakaumuksen mukaisesti. 1900-luvun alun kasvatus kiteytyi kolmeen sanaan: koti, uskonto ja isänmaa. Ihmisistä haluttiin kasvattaa sekä taivaan kansalaisia että kunnon kansalaisia isänmaan rakennukseksi.
Opiston johtajat ja myöhemmin rehtorit:
- Juho Kytömäki 1920-1954
- Lauri Tuomi 1954-1957
- Jukka Malmivaara 1957-1967
- Niilo Kankaanpää 1967-1972
- Matti Pesonen 1972-1977
- Toivo Ruotsalainen 1977-1984
- Ouri Mattila 1984-1988
- Tuomo Kälviä 1988-1990
- Juhani Harju 1990 -1996
- Ilkka Mattila 1996-2001
- Simo Juntunen 2001-2004
- Jukka Hautala 2004-2019
- Pekka Härkönen 2019-
Opiston rakennukset
Lassilanmäki (ent. Päärakennus)
Lassilanmäki (ent. Päärakennus) oli ensimmäinen rakennus joka valmistui opistolle v. 1920. Ensimmäinen työkausi saatiin käyntiin samana vuonna. Annansaliin (ent. Luentosali, Opistorakennuksen saliin) hankittiin myös urut. Nykyiseen asuunsa rakennus remontoitiin vuosina 1995-1996.
Malkamäki (ent. Kirjastorakennus)
Malkamäki (ent. Kirjastorakennus) valmistui vuonna 1921. Se rakennettiin alun perin tyttöjen asuntolaksi, lisäksi siihen tulivat johtajan ja käsityön opettajien asunnot sekä tyttöjen käsityöluokka. Asuntola otettiin käyttöön toisen työkauden alkaessa. Yläkerrassa sijaitsivat tyttöjen huoneet ja alakerrassa oli iso sali 22:lle kangaspuulle. Oikeanpuoleisessa siivessä oli johtajan asunto. Nykyiseen asuunsa rakennus remontoitiin vuosina 1995-1996.
Kytömäki
Rakennuksen piirustukset tehtiin v.1929 ja tarkoituksena oli rakentaa johtajalle asunto. Kymmenkunta vuotta myöhemmin suunnitelmaa päästiin toteuttamaan ja rakennus palvelikin johtajan asuntona aina vuoteen 1961 saakka, jonka jälkeen se toimi mm. kodinhoitajakoulun asuntolana. Tyylillisesti rakennus oli aikanaan moderni tasakattoineen ja uudenmallisine ikkunoineen.
Aikojen saatossa rakennus sai nimekseen Impilinna. Tänä päivänä rakennus kunnioittaa ensimmäistä asukastaan ja kantaa nimeä Kytömäki.
”Johtokunta päätti piispa Väinö Malmivaaran esityksestä rakentaa tiilisen keskuslämmityksellä varustetun rakennuksen, jossa paitsi johtajaparin huoneita, olisi arkistohuone, kanslia ja pari vierashuonetta opiston pitempimatkaisia vieraita varten.”(Me uskomme vielä, 1970)
Rakennus valmistui talvisodan alkaessa joulukuussa 1939 ja sai ensiksi palvella kouluhallitusta sekä vankihallitusta, jotka oli tänne evakuoitu. Vasta kesällä 1940 rakennus vapautui palvelemaan sille aiottua tarkoitusta.
Korho
Erkki Kurki-Suonio rakensi Korho-nimisen talon Raudaskylälle vuonna 1926. Korho tulee nimestä Krohn. Talon hirsikehikko tuotiin talkoilla Isoltakoskelta ja talkoilla se myös rakennettiin.
Kansankorkeakoulun perustaminen aiheutti tilojen laajentamistarpeen. Sitä helpotti opiston entiseltä opettajalta, Erkki Kurki-Suoniolta ostettu Korho-niminen rakennus. Kauppa tehtiin vuonna 1946. Korho on toiminut siitä saakka asuntolana ja nykyisin sitä käytetään lyhyempiaikaisten vierailijoiden sekä kurssilaisten majoittamiseen. Korho on remontoitu nykyiseen asuunsa vuonna 1999.
Kellomäki
1940-luvulla Opistolle ostettiin vielä toinenkin kiinteistö, joka oli nimeltään Kellomäki. Nimensä talo oli saanut siitä, että se oli Karjalan Kannakselta, Kellomäestä ostettu. Se oli pyöreistähirsistä tehty kaksikerroksinen huvila, joka sitten siirrettiin Raudaskylään. Ostettaessa rakennus varattiin kodinhoitajakoulun käyttöön. Tänä päivänä Kellomäessä asuu lukuvuoden aikana lukion opiskelijoita, mutta viikonloppuisin sekä loma-aikoina se toimii myös lyhyempiaikaisten vieraiden sekä kurssilaisten majoitustilana.
Opistonmäki (ent. Opistorakennus)
1952 kutsuttiin dipl.ins. Eino Niemelä Oulusta tekemään uudisrakennussuunnitelmia. Hän teki muutamia ehdotuksia, mutta niitä ei rohjettu lähteä toteuttamaan. Opiston johtajan vaihtuessa työ käynnistettiin uudelleen v.1954. Rakennustyöt alkoivat 28.3.1955 ja uuden Opistorakennuksen vihkiäisiä vietettiin 8. tammikuuta 1956. Rakennusohjelma saatiin päätökseen vuonna 1961, jolloin rakennettiin Opistorakennuksen eteisaula.
Rakennussuunnitelmista mainittakoon, että kirkkosali ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Johtokunta kuitenkin huomasi sen tarpeellisuuden ja teki kauaskantoisen päätöksen muuttaessaan piirustuksia. Sali oli ja on edelleen kokoonsa verraten suhteellisen matala, mutta ideaa hahmoteltaessa Niemelällä ei olekaan ollut lähtökohtana kirkko, vaan seuratupa kattopalkkeineen.
Malmivaarasalin (ent. Kirkkosalin) 10-äänikertaiset urut hankittiin vuonna 1959 Kangasalan Urkutehtaalta.
Malmivaarasali (ent.Kirkkosali) remontoitiin täysin 2011. Remontin yhteydessä rakennettiin kaksi uutta luokkatilaa.
Pihasaunat
Syyskuussa 1956 paloi vanha leipomo ja saunarakennus. Uusi, rakennusmestari Eino Seppälän suunnittelema pihasauna valmistui vuonna 1958. Rakennukseen tuli kaksi saunaa, joista toinen oli tarkoitettu opettajille ja henkilökunnalle ja toinen opiskelijoille sekä pesula opiskelijoita varten. Rakennus palvelee tässä samassa tarkoituksessa vielä tänäkin päivänä, tosin miesten ja naisten saunana.
Toimistorakennus ja Piispankamari
Rakennus valmistui 1960 luvun alussa, entisen johtajanasunnon siirtyessä opiskelijoiden asuntolaksi. Viimeisen kerran johtaja asui tässä rakennuksessa 80-luvun alussa.
Vuonna 1999 rakennus remontoitiin nykyiseen muotoonsa. Toisessa päässä sijaitsevat rehtorin sekä toimistotyöntekijöiden työskentelytilat ja toisessa päädyssä sijaitsee vierashuoneistona toimiva ns. Piispankamari joka käsittää kahden huoneen lisäksi olohuone-keittiön, inva-wc:n sekä saunaosaston.
