Voidakseen alkaa opisto tarvitsi johtajan ja opettajat. Elokuussa 1920 pidetyssä johtokunnan kokouksessa valittiin johtajaksi Karvian kirkkoherra Juho Kytömäki ja johtajattareksi hänen puolisonsa, kansakoulunopettaja Iida Kytömäki. Juho Kytömäki toimi yli kolme vuosikymmentä opiston johtajana ja asui vielä eläkkeellä ollessaankin kuolemaan saakka Raudaskylällä. Hänet ja hänen vaimonsa on haudattu Raudaskylän hautausmaalle.

Kalajokilaakson Kristillisen Kansanopiston ensimmäinen työkausi alkoi joulukuussa 1920. Perustettu kannatusyhdistys ilmoitettiin yhdistysrekisteriin 28.6.1925 ja virallinen nimi oli Kalajokilaakson Kristillinen Kansanopisto ry.
17.12.1939 päätettiin Opiston nimi muuttaa Raudaskylän Kristilliseksi Kansanopistoksi, koska Kalajoelle oli perustettu kristillinen kansanopisto ja sen nimi helposti sekoitettiin meidän opistomme nimen kanssa. Myöhemmin Opiston laajentuessa kansanopistosana korvattiin pelkällä opisto-sanalla.

Seurakunnallinen nuorisotyön koulutus alkoi Opistolla vuonna 1966 ja muuttui ammattikorkeakoulutasoiseksi vuonna 2000. Opistolukion ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat vuonna 1990 ja ensimmäiset ammattitutkinto-opiskelijat tulivat suntiokoulutukseen v. 2000.

Opiston johtajat ja myöhemmin rehtorit:

1. Juho Kytömäki 1920-1954
2. Lauri Tuomi 1954-1957
3. Jukka Malmivaara 1957-1967
4. Niilo Kankaanpää 1967-1972
5. Matti Pesonen 1972-1977
6. Toivo Ruotsalainen 1977-1984
7. Ouri Mattila 1984-1988
8. Tuomo Kälviä 1988-1990
9. Juhani Harju 1990 -1996
10. Ilkka Mattila 1996-2001
11. Simo Juntunen 2001-2004
12. Jukka Hautala 2004-

Peltoa on ollut Opiston omistuksessa 6,47 ha, osa tästä määrästä on myyty ja nyt jäljellä on Jokirannassa 1,3 ha. Metsämaata opistolla on ollut 169,90 ha. Maat on myyty myöhemmin Ylivieskan kaupungille.

Metsät olivat Opistolle tärkeitä, lämpenihän koko opistonmäki koivuhaloilla ja niitä kului runsaasti. Koivuhalkoja käytettiin lämmönlähteenä aina vuoteen 1940, kunnes mukaan otettiin turve jota nostettiin omalta suolta.1956 Päärakennus ja Kirjastorakennus liitettiin viemäri ja lämpöverkkoon. 1960 toiseen kattilaan asennettiin hakepoltin ja 1963 siirryttiin osaksi öljyyn, 1964 siirryttiin kokonaan polttoöljyyn. Vuonna 1982 Opisto liitettiin kaukolämpöverkkoon, joka käyttää raskasta polttoöljyä.

Sähkövalo saatiin opistolle 1922 Korpelan Voimalta Kannuksesta. Hanke toteutettiin Raudaskylän Sähköosuuskunnan avulla ja Korpela Voima toimitti virran ilmaiseksi, mainostarkoituksessa ns. tornilamppuun, jonka teho oli 500 W ja näin ollen oli sen ajan olosuhteisiin nähden ainutlaatuinen. Lamppu näkyi kauas lakeudelle aina Nivalaa myöten ja antoi aiheen moniin Opistolla pidettyihin seurapuheisiin.
Sähkövirran jakelussa tapahtui kuitenkin muutoksia v.1952, kun Korpelan Voima lakkasi toimittamasta virtaa Raudaskylälle. Tällöin myös ilmainen tornilamppuvirta lakkasi. Johtokunta teki tuolloin anomuksen ympäristön kunnille, että ne ryhtyisivät kustantamaan virran, mutta päätös oli kielteinen. Opisto onkin siitä lähtien huolehtinut itse ulkovalaistuksestaan. Lamppu sai aikojen saatossa nimeksensä ”Iitan Silmä”, rehtori Juho Kytömäen vaimon mukaan.

Vesi Opistolle hankittiin kaivoista, joita jouduttiin syventämään vuosittain. Vuonna 1941 sotavangit kaivoivat Kalajoesta ojan Opistolle, johon sijoitettiin puuputki veden ottamista varten. Vesijohto valmistui jouluksi 1941, mutta talvi oli niin ankara, ettei siihen uskallettu laskea vettä. Sähköpumppu käynnistettiin huhtikuussa 1942 ja vesijohto oli toiminnassa aina 1960-luvulle saakka, kunnes putket vaihdettiin muovisiksi. 1960 rakennettiin putkisto Huhmariin, sieltä saatiin hyvälaatuista juomavettä myös kesäisin. 1970 opisto liittyi nykyiseen Sievin Kiiskilästä tulevaan vesijohtoon.

Herättäjäjuhlat järjestettiin Raudaskylällä kesällä 2.-4.7.1957. Juhlaporttiin oli kirjoitettu sanat: ”Minä ikävöitsen pelastusta Sinulta Herra”. Herättäjäjuhlat on järjestetty Raudaskylällä tätäkin aikasemmin vuosina 1923 ja 1940